#WeRemember #MeMuistamme

#we remember #me muistamme

Holokaustin muistopäivä /vainojen uhrien muistopäivä 27.1.2021

Vuoden 2019  marraskuussa sain viettää kuusi päivää Auschwitz-Birkenaussa, Puolassa. Osallistuin yli 20 kertaa toteutettuun Bearing Witness - retriittiin kansainvälisen Zen Peacemakersien kanssa. Meitä oli yhteensä yli 90 osallistujaa, jos oikein muistan, 14 eri maasta.

Päiväohjelmaan kuului tutustumista Auschwitz-museoon, kierroksiin Birkenaussa paikallisten oppaiden ohjauksessa, rukoushetkiä kolmen eri uskontokunnan papin, rabbin ja sensein ohjauksessa, yleensä yhdessä, kerran erikseen. Saimme kuulla perheistä, joiden sukulaiset ja ystävät olivat kuolleet juuri tuossa paikassa. Saimme kuulla selviytyjistä, jotka olivat kestäneet, ja monet heistä aloittaneet uuden elämän, useat Yhdysvalloissa. Yövyimme katolilaisessa uskontodialogi-keskuksessa kävelymatkan päässä Birkenaun portilta.

Auschwitz-Birkenaussa, keskitysleirillä oli vangittuna noin 1,1 miljoonaa juutalaista, romania, ja toisinajattelijaa, eri tavoin epäkelpoa ihmistä kansallissosialistien näkökulmasta. Ihmisiä, jotka tuotiin perheittäin työleirille ja kuolemaan. Selviytyjiä oli pienenpieni murto-osa. Kahdeksan Suomesta natseille luovutettua juutalaispakolaista päätyivät Auschwitziin. Yksi heistä selviytyi elävänä keskitysleiristä.

Juutalaisille kuolema ja vainajan käsittely, ruumiin pesu ja pukeminen on rituaalina erityisen kunnioittavaa. Vainajan tuhkaaminen on kiellettyä. Birkenaussa vainajien tuhkaa on kaikkialla. Se on sekoittunut maa-ainekseen, kävelemme sen päällä, emmekä voi sille mitään.

Päivät alkoivat council-pienpiireillä, joissa kukin sai kertoa juuri sen ja sen verran, mitä halusi ja mitä itse koki tarpeelliseksi sanoa. Painin ensimmäiset päivät omien tunteitteni kanssa oikeutuksesta olla paikalla. Suomalaisena tunsin itseni kuin onnettomuuspaikan töllistelijäksi, jolla ei ole mitään roolia, ei mitään viisasta sanottavaa, ei oikeutta edes olla. Pienryhmässänikin oli paikasta ja aiheesta traumatisoitunut kolmannen polven selviytyjä Yhdysvalloista sekä saksalaisia ja hollantilaisia, jotka tiesivät olevansa natsien jälkeläisiä. Viikon kuluessa tuli se hetki, kun he totesivat toisilleen, kuinka kiitollisia ovat siitä, että istuvat nyt siinä vierekkäin juuri tämän aiheen äärellä. Minä katselin heidän reaktioitaan samalla kun kuulostelin omaa mitättömyyttäni.

Meidän tehtävänämme oli meditoida ja rukoilla. Meidän tärkein tehtävämme oli useina päivinä toteutettava uhrien nimien lukeminen tai resitoiminen. Me kukin saimme kaksi arkkia tiuhaan kirjoitettuja nimiä, joita kukin vuorollamme luimme ääneen useiden tuntien ajan. Nuo hetket ovat tavattoman kauniita ja merkityksellisiä. Vähä vähältä aloin löytää merkitystä omalle retriitilleni. Se oli muistaminen. Tuo ihmisen nimen kunnioittava lausuminen oli kuin kunnian palauttamista häväistylle ihmiselämälle. Sain tuntea, kuinka tuohon valtavaan hautausmaahan kätketyt sielut saivat lämpöä, valoa ja myötätuntoa. Birkenaun yllä oleva taivas oli lähtöpäivänä tavattoman kaunis. Minulla oli tehtävä osana ryhmää.

Auschwitzin selviytyjien poika, itsekin jo varsin kunnioitetun iän saavuttanut yhdysvaltalainen herrasmies kertoi erääseen iltaan sijoittuneessa illanvietossa muistoja isästään ja äidistään. Olimme kokoontuneet tiiviisti kynttilänvaloon yhteen illan pimentämään Birkenaun hevostalliin. Lämmitystä ja valaistusta vailla olevat tallit olivat palvelleet vankien asuinrakennuksina. Nuo vanhemmat eivät olleet koskaan puhuneet kokemuksistaan pojalleen. Isän kuoleman jälkeen tämän ystävä oli kuitenkin kertonut muutamia tärkeitä asioita. Sellaisia olivat se tosiasia, että hänen äitinsä oli jostakin etsinyt kattilan vapauduttuaan keskitysleiriltä, ja keksinyt kattilaan jotakin aineksia, joilla hän sai ruokittua heitä, jotka vapautuivat hieman myöhemmin kuin hän itse.

Mies kertoi, mitä selvityjät olivat sanoneet selviytymisensä edellytyksistä. Siihen oli tarvittu näitä kolmea: 1. Usko, faith 2. Rakkaus, love 3. Huumori, humor.

Tiedän, että he jotka selviytyivät ja hekin jotka eivät selviytyneet, eivät koskaan haluaisi meidän luopuvan näistä kolmesta.

- Elämälle -Lechaim!!