UNELMANI

Kirkon tärkein tehtävä on ruokkia nälkäisiä sieluja. Joskus se on yhteisöllinen ruokailu, jossa saa laittaa tai nauttia maittavan aterian yhdessä läheisten tai sattumalta kohdattavien ihmisten kanssa, kuten Pitäjänmäen kirkolla keskiviikkoisin klo 17. Joskus nälkäinen sielu kaipaa vahvaa rukouselämää, alttarin leipää ja Jumalan pyhää Sanaa, messu sunnuntaisin klo 10 ja keskiviikkoisin klo 18. Unelmani on, että nälkäinen sielu tulee ravituksi, niin hengellisesti, henkisesti kuin ruumiillisestikin. 

Luotan paikallisuuteen ja yhteisöllisyyteen. Uskon harmoniaan, empatiaan ja kilvoitteluun. Minulle on tärkeä ajatus siitä, että mihin tahansa maailmassa menenkin, kristillinen kirkko sulkee suojaansa ja syliin. Sunnuntaina seurakunta kokoontuu yhteen, jumalanpalvelukseen. Ainakaan minä en millään malttaisi pysytellä poissa Pitäjänmäen seurakunnan messusta ja kirkkokahveilta. Kirkkoherra on kohdattavissa näissä hetkissä Pitskussa. 

Kristillinen elämänmuoto on vaalimisen arvoinen asia. 

Tavoitteenani on, että yhteisöt ja yritykset rakentavat aluetta kanssamme hyvinvoinnin rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi.

Vieraanvaraisuutta olemme opetelleet Pitäjänmäen seurakunnassa usean vuoden ajan.  Seurakunnan tilat ovat laadukkaat ja monipuoliset. Haaveeni on, että tilat palvelevat yhä moninaisemmin alueen eri ikäisiä toimijoita.
 

Kaunis ja kunnioittava puhe on itsestäänselvyys. Kristityt pitävät yhtä ja kunnioittavat toisiaan. Vuoropuhelu eri uskontojen tai ideologioiden edustajien kanssa on luontevaa, pelotonta ja kunnioittavaa. 

Opettelemme toimimaan yhdessä myös maapallon hyvinvoinnin hyväksi. 


                                       Kuva Antti Rintala